Suomalainen tiedotusupseeri Afganistanissa
Leevi Kovalainen
Kirjan nimi on Tuomas Muraja sotilaana Afganistanissa ja se on julkaistu vuonna 2014 ja kustantajana toimii Tammi. Kirjassa suomalainen tiedotusupseeri nimeltään Tuomas Muraja pitää päiväkirjaa ajastaan tiedotusupseerina Afganistanissa Maimanassa, millaista siellä on yms. Tekstit ovat kirjoitettu 31.1.2006 – 12.2.2007 aikavälillä.
Kannessa on kuva Tuomaksesta varusteet päällä kirjoittamassa vihkoon. Hän on mitä luultavimmin Afganistanissa, sillä paikka missä hän istuu, on kuivalla alueella kiven päällä. Kirjaan on valittu enemmän iloisempia kuin synkkiä kuvia. Kuvissa on lapsia leikkimässä ja iloisina. On myös kuvia, joissa näkyy sodan ankaruutta esim. yhdessä kuvassa on auto, joka on tulessa väkijoukon hyökkäyksen seurauksena. Jokaisessa kuvassa on kuvateksti, joka kertoo kuvasta ydinasian ja mitä siinä tapahtuu. Kuvilla annetaan kuvaa minkälaista on elää rauhattomassa maassa, jossa kokoajan soditaan ja mellakoidaan.
Kirja alkaa runosta, jonka kirjoittaja oli tehnyt kuolleelle ystävälleen. Runon jälkeen kirja alkaa alkusanoista, jossa hän kertoo minkä takia hän on ottanut haasteen vastaan ja ryhtynyt tiedotusupseeriksi näinkin vaaralliseen paikkaan. Kirja on melkein pelkästään kirjoitelmia eri päiviltä, joissa hän kertoo päivän päätapahtumat yms. Kirja käy välillä vähän tylsäksi, sillä oli monia päiviä jolloin ei tapahtunut mitään monta päivää putkeen ja tuntui siltä, että samat asiat toistuvat useampaankin kertaan. Kirjan lopussa on teoksessa käytettyjä sanontoja, tietoa Afganistanista ja hän myös kertoo siellä olleista veteraaneista, mitä he tekevät nykyään ja mitä heille on tapahtunut.
Kirja ei ollut niinkään opettavainen ainakaan minulle, sillä osasin jo oikeastaan arvata ennakkoon minkälaista on olla Afganistanin tapaisessa paikassa sotilaana/rauhanturvaajana. Joitain asioita opin kuitenkin esimerkiksi, että jopa rauhattomina hetkinä voi myös iloita ja nauttia elämästä, vaikka kaikki ei menisikään aivan putkeen. Opin uusia nimityksiä eri asioille mitä sotilaat käyttivät, kuten "munasupa" - auringonotto alasti tai "sikaosasto" - auton lava, maasturin peräosasto. Teoksen kirjoittaja on varsin mukavan oloinen persoona ja hän tykkää kirjoittaa humoristisella mielellä päivistään tiedotusupseerina. Teksti on luotettavaa ja varmaa tietoa, sillä kirjoittaja on itse ollut paikan päällä kirjoittamassa teosta.
Kirjan hyviä ja samaan aikaan huonoja puolia ovat lyhyet kappaleet, joissa asiat ja tapahtumat käydään varsin lyhyesti ja ymmärrettävästi läpi. Pidin myös siitä, että kirjassa oli paljon kuvia, jotka kertovat todella paljon minkälaista siellä on olla, ehkä jopa paremmin, kuin päiväkirjan osiot. Teoksessa saattaa olla yhteiskunnallisia merkityksiä siinä mielessä, että halutaan ihmisten näkevän minkälaista siellä on elää. Kirja olisi ollut parempi, jos tietyistä päivistä olisi kerrottu enemmän yksityiskohtaisemmin. Kirjaa voisin suositella ihmisille, jotka haluavat oppia jotain uutta esim. siitä minkälaista on olla rauhanturvaaja tai muuten vaan elää Afganistanin tapaisessa maassa rauhattomilla alueilla.