Pisteistä ja viivoista kuvioiksi

Markus Hotakaisen kirjoittamassa kirjassa "Pohjoinen tähtitaivas (2011)" kerrotaan kaikki, mitä aloittelevan tähtiharrastajan ja muittenkin aiheesta kiinnostuneille olisi hyvä tietää. Kirjassa kerrotaan tähtikartasta, tähtikuvioista, ylipään tähdistä, varustuksesta, ja muista taivaalla nähtävistä kohteista. Kirjan aihe on melko helppo arvata kirjan nimestä; tähtitaivashan se on.

Kirja alkaa esipuheella, jossa käy ilmi, miten tähtitaivaan merkitykseen on suhtauduttu menneisyydestä, ja mihin suuntaan se on menossa nykyään. Esipuheessa kerrotaan myös hyvin lyhyesti kirjan sisällöstä.

Seuraavaksi alkaa osio, jossa kerrotaan erilaisista taivaalta löytyvistä nähtävyyksistä kuten keskenään eroavat tähtisumut, galaksit, ja kaksoistähdet.

Seuraava osuus, joka vie kirjasta suurimman osan, kertoo Suomesta nähtävistä tähdistä, ja tähtikuvioista. Aluksi kerrotaan vinkkejä, miten niitä on helppo tunnistaa ja löytää. Seuraavaksi tähtikuviolle kerrotaan jotakin vanhoja uskomuksia ja tarinoita, josta se on mahdollisesti saanut nimensä. Viimeisenä kerrotaan mahdollisista muista näkemisen arvoisia asioita, kuten vaikka galakseista tai kaksoistähdistä.

Toisiksi viimeinen osuus käsittelee muita nähtäviä taivaankappaleita, kuten planeetoita ja asteroideja. Planeetoista lukijalle halutaan kertoa milloin ne ovat parhaiten nähtävissä, ja millaisia välineitä niiden tarkkailuun suositellaan. Tämän lisäksi niiden etäisyys muista planeetoista ja auringosta ilmaistaan suuntaa antavasti, ei siis mitään tarkkoja lukuja.

Viimeisenä asiana, ja samaan aikaan lopetuksena Hotakainen kertoo varustuksesta, ja ihanteellisista paikoista ja olosuhteista tarkkailla tähtitaivasta.

Kirja on yksi kuvarikkaimmista kirjoista mitä olen lukenut. Tämä sai kirjasta mielestäni hyvin mukavaa, ja helppoa luettavaa. Kuvilla oli aina selvä merkitys tekstin sisältöön. Kuvia käytettiin esimerkiksi tähtikuvioiden näyttämiseen, ja muutenkin selittämään visuaalisesti mistä tekstissä kerrotaan.

Kirjan etukansi on lähes kauttaaltaan sinistä tähtitaivasta, ja sen alareunassa näkyy "tähtienbongaaja" ja muita pientä yksityiskohtia kuten puita. Takakansi on pelkkää tummansinistä tähtitaivasta. Mielestäni kansikuvat ovat todella hyvät kirjaan. Siinä ilmenee kirjan pääasia, eli tähtitaivas. Pieni osa kuvasta on harrastajasta ja hänen välineisestänsä. Näiden kokosuhde taustaan kuvaa mielestäni erittäin hyvin missä suhteessa toisiinsa niistä on kerrottu kirjassa.

Minulla oli aluksi, kun lähdin kirjaa lukemaan pieniä ennakkoluuloja kirjasta. Noin neljäsosan luettuani olin kuitenkin hyvin positiivisesti yllättynyt. Huomasin yhtäkkiä katselevani lähes koko matkan taivasta lenkittäessäni koiraani iltaisin. Olin siis vahingossa kiinnostunut aiheesta. Nykyään kun olen kirjan lukenut, näen taivaan eräänlaisena kirjana, jota en ihan osaa vielä täysin lukea, ja alan joka kerta löytää uusia näkökulmia, ja yksityiskohtia tähtitaivaasta. Aluksi ajattelin kirjan olevan tylsää valkotakkisten professorien kirjoittamaa tekstiä, mutta todellisuudessa teksti oli varsin rentoa luettavaa. Teksti ei siis ollut liian virallista, mutta ei ollut myöskään puhekieltä. Sanoisin sen olevan kirjakieltä, johon on lisätty kevyesti rennompia sanoja, ja vähän tuttavallisempaa muotoilua. Kirjassa ei käy ilmi minkäänlaisia tietoja kirjailijasta henkilönä, mutta voisin kuvitella kirjailijan olevan noin 30-vuotias tähtiharrastaja, jolla on vähintään 5-vuotta kokemusta tähtitaivaan tutkimisesta. Teksti oli hyvin luotettavan oloinen. Pidän kirjan tekstiä hyvin luotettavana fakta-tietona, mutta tietenkin joitakin pieniä yksityiskohtia on mitä luultavammin väärin. Suurimmat virheet löytyvät todennäköisesti osioista, missä kerrottiin pientä tarinaa tähtikuvioista, näiden uskomusten ollessaan erilaisia eri osapuolilta kerrottuna. Ainoa kohta missä kirjassa tuli fiktiivistä tietoa, on kun kerrottiin eri tähtikuvioiden tarinoita. Faktaa kirjassa oli kuitenkin hyvin paljon enemmän.

Lopuksi haluan todeta kirjan hyvin kompaktiksi, perusasioita avaavaksi oppaaksi. Lukeminen oli erittäin mukavaa kiinteän etenemiskaavan vuoksi, puhumattakaan aiheen kiinnostavuudesta. Lisäksi pidän kirjan sisältöä hyvin toteutettuna, tämän nostaessaan kiinnostukseni aiheeseen, vaikka en ollut alun perin edes kiinnostunut asiasta. Suosittelen kirjaa luettavaksi kenelle tahansa, joka vähänkin tykkää vilkuilla tähtitaivasta tämän ollessaan kirkas, tai on muuten tähtikuvioista kiinnostunut.

Tehnyt: Anton Seppälä 16A