Totta vai tarua

Kirja ”Elämäni gangsterina” kertoo Marko Lönnqvistin elämästä ja siitä ajasta, kun hän oli Cannonball MC:n jäsen. Kirjan on kirjoittanut rikostutkija ja kirjailija Jarkko Sipilä. Kirja on julkaistu 2016 ja sen on kustantanut Crime Time. Kirja on osittain kyseenalainen, sillä Lönnqvist ei ole itse kirjoittanut kirjaa vaan siinä on käytetty välikätenä Sipilää.

Kirjan kannessa on kuvailtu Lönnqvistiä ja hänen takanaan on Cannonball Mc:n logo. Kirjan kansi on mustavalkoinen ja saa täten dramaattisemman tunnelman aikaan. Lönnqvist tekee itsestään mahdollisimman ison kirjan kannessa. Kirja ei sisällä muita kuvia Lönnqvististä, mutta siinä on kuvailtu hienosti tilanteita, joten kuvia et tarvita.

Aihe on aika laaja ja kaikista Lönnqvistin elämän vaiheista ei kerrottu tasapuolisesti, mutta teoksen nimi viittaakin vähän siihen, ettei siinä turhaan jaaritella. Kirjassa kerrotaan toisiksi eniten hänen lapsuudestaan ja eniten ajasta Cannonballin jäsenenä. Kirja on jaksotettu pieniin tapahtumiin, jotka on kasattu aikajärjestykseen.

Kirjan alussa Lönnqvist kertoi vieneensä luokan luokkaretkirahat. Loppu oli vähän sellainen, mitä odotin. Siinä hän kertoi, kun hän jäi kiinni teoistaan ja joutui lusimaan vankilassa monia vuosia. Kirjan kieli oli rajua ja joskus vähän jopa hankalalukuista, sillä en tiennyt kaikkia moottoripyöräjengitermejä. Se oli kirjoitettu puhekielellä, joten siinä oli helppo pysyä mukana niiltä osin, mitä ymmäsin.

Kun olimme isäni kanssa kaupassa ja näimme kirjan, isä kertoi, että oli ollut samassa koulussa Lönnqvistin kanssa ja pelannut jalkapalloa hänen kanssaan. Hän myös kertoi kaikista asioista mitä koulussa oli huhuttu Lönnqvististä. Oli hauska lukea niistä tapahtumista lisää kirjassa. 

Kirjassa kerrotaan, miten moottoripyöräjengi toimii. Lönnqvist myös kertoi, miten manipuloivaa moottoripyöräjengin toiminta on. Kaikki, mitä moottoripyöräjengin toiminnasta kerrottiin, oli uutta minulle. Kirja ei muuttanut käsitystäni moottoripyöräjengistä vaan enemmänkin vahvisti käsitystäni siitä, että toiminta ei ole hyvää. Teoksen kirjoittaja Jarkko Sipilä ei kertonut itsestään hirveämmin, sillä kyseessä oli Lönnqvistin elämänkerta. Kyllä sen huomasi, että Lönnqvistillä ja Sipilällä oli jotain tuntemusta toisistaan. Kirjan ainoa lähde on ollut Lönnqvist, mutta jos on käytetty muita lähteitä niin niistä ei paljoa puhuttu. Kirjan kaikkia juttuja ei kannata ottaa tosissaan, koska Sipilä on kirjoittanut paljon itse. On vaikea arvioida mitkä kirjan kohdat ovat faktaa ja mitkä fiktiota, sillä mitä vain voi tapahtua moottoripyöräjengin jäsenenä.

Kirja onnistui erittäin hyvin kuvailemaan Lönnqvistin luonnetta ja ympäristöä. Kirja ansioitui myös hyvin kappale jaottelussa. Kirjan merkityksestä ei voi olla täysin varma. Se sisälsi niin paljon erilaisia elementtejä, jotka ovat ominaisia monelle kirjatyylille. Kirja haluaa pääosin kertoa millaista on olla osana moottoripyöräjengiä ja miten siitä ei ikinä pääse eroon.

Kirja on tyypillinen elämänkertakirja, joten siinä ei ole hirveämmin parantelemista. Kirjaa voisin suositella kaikille Lönnqvistin vanhoille luokkalaisille ja ihmisille, jotka ovat jotenkin kiinnostuneet moottoripyöräjengin toiminnasta.