Keskitysleirien kauheudet

Keskitysleirien kauheudet

Leon Leysonin kirjoittama kirja ”Poika joka pelastui – Schindlerin listan kuopus” (Atheneum Books for Young Readers 2013) kertoo pienen juutalaispojan kasvutarinan toisen maailmansodan ja keskitysleirien keskellä. Kirja on elämänkerta, koska Leyson kertoo kirjassa itse omasta elämästään.

Kirjan kansi on vaaleanruskea ja keskellä seisoo pieni mustapukuinen poika. Pojan alapuolella lukee isolla kirjan nimi. Yksi o-kirjain on korvattu puisella suljetulla laatikolla, joka voisi symboloida Leysonin rajoitettua ja ahdistavaa elämää. Kirjan tausta on tehty näyttämään vanhalta kirjeeltä, koska taustalla näkyy leimoja ja nimikirjoituksia. Tämä voisi kertoa siitä, että Leysonin henki oli monesti vain kirjeiden ja niissä tehtyjen päätösten varassa. Kirjan loppupuolella on viisi sivua pelkkiä kuvia ja kuvatekstejä. Kaikissa kuvissa on Leyson, hänen sukulaisiaan tai elinympäristöjä, joissa hän vietti elämäänsä. Kuvat tuovat lisää todellisuuden tuntua teokseen, koska niiden ansiosta lukija ymmärtää, että keskitysleireillä oli oikea ihminen, eikä kirja ole kirjailijan keksimä.

Teoksen rakenne on selkeä ja helposti ymmärrettävä. Kirjan aihe on rajattu kirjailijan omaan elämään, vaikka hän välillä kertoo otteita muidenkin läheistensä elämästä. Eri aiheet ja tapahtumat on jäsennelty lukuihin päiväkirjamaisesti, ja kirjailija käsittelee yleensä yhtä aihepiiriä yhdessä luvussa. Kirja alkaa prologista, jossa kirjailija menee suoraan asiaan ja kertoo, kuinka tapasi pelastajansa Oskar Schindlerin vuosikymmenten jälkeen. Itse tarina alkaa kuvauksesta, kun Leyson kertoo eräästä huolettomasta päivästä lapsuudessaan, kun hän sai vielä elää kuten kuka tahansa lapsi. Kirja päättyy sanoihin: ”Olin yhdeksäntoistavuotias, ja todellinen elämäni oli vasta alussa.” Leyson on juuri saapunut Puolasta Amerikkaan ja aikoo aloittaa uuden elämän. Mielestäni lopetus on lohdullinen ja täynnä toivoa. Kirjan viimeisillä sivuilla on vielä Leysonin läheisten koskettavia puheita hänestä.

Teoksen kieli on selkeää kirjakieltä. Välillä tekstissä esiintyy ulkomaalaisia sanoja, jotka liittyvät Puolan kulttuuriin tai juutalaisiin tapoihin. Esimerkiksi ”heder” eli juutalainen koulu mainitaan kirjan alkupuolella. Ilmaisut auttavat pääsemään paremmin kirjan tunnelmaan. Teoksen kertoja on minäkertoja, joten teksti on Leysonin omaa puhetta. Tämän ansiosta lukija pääsee elävästi sisälle tarinaan ja pystyy samaistumaan kirjoittajaan.

Kirjasta saa monipuolisen kuvan ghettojen ja keskitysleirien oloista juutalaisen näkökulmasta. Siinä kerrotaan myös puolalaisten jokapäiväisestä arjesta ennen keskitysleirejä ja valta-asetteluista saksalaisten ja puolalaisten välillä. Tiesin ennestään paljon keskitysleireistä ja niiden kauheista tapahtumista, mutta uutena tietona minulle tuli, että muutama natsi oli myös juutalaisten puolella, kuten Oskar Schindler. Kirjailija kuvailee välillä hyvinkin yksityiskohtaisesti oloja leirillä, esimerkiksi aiheettomia pahoinpitelyjä, joissa juutalaiset ovat ilmat vaatteita n. 20 asteen pakkasessa ja saksalaiset hakkaavat heitä ruoskalla selkään. Teos ei juurikaan muuttanut käsitystäni keskitysleireistä, koska olen jo tiennyt paljon asiasta.  

Kirjailijasta saa paljon tietoa teoksessa, koska hän kertoo itsestään ja kokemistaan asioista laajasti. Hänen omasta persoonallisuudestaan saa myös hyvän käsityksen, varsinkin hänen läheistensä kirjoittamista puheista. Kirjoittajan asiantuntemuksen huomaa selkeästi, koska hän on itse kokenut julmuudet, joista kirjoittaa. Tämän takia teosta voi myös mielestäni pitää luotettavana. Kirjaan tuo kuitenkin hieman fiktiota se, että Leysonin tarinasta on tehty kirja ja tapahtumia kerrotaan eteenpäin muille. Kirjoittaja on myös kertonut tapahtumat oman kokemuksensa mukaan, eivätkä ne välttämättä täysin vastaa todellisuutta.

Yhteiskunnallisesti merkittävän kirjasta tekee se, että se käsittelee maailmanlaajuisesti merkittävää aihetta juutalaisen näkökulmasta. Suuri ansio kirjassa annetaan juutalaisten pelastajalle, joka tekee erittäin merkittävän työn. Mielestäni kirjassa voisi kehittää kerrontaa, joka on paikoin hieman epäselvää, mutta muuten kirja on hyvin koottu ja sisältö on mielenkiintoinen. Suosittelen kirjaa kaikille, etenkin niille jotka ovat kiinnostuneet natsi-Saksasta ja keskitysleireistä. Ainoa rajoite kirjan lukemiselle on mielestäni ikä. Kirjan tapahtumat ovat liian rankkaa luettavaa ala-asteikäiselle, joten mielestäni lukijan pitäisi olla vähintään yläasteella lukiessaan kirjaa. Kirja on kokonaisuudessaan erittäin hyödyllinen ja silmiä avaava lukukokemus.